Rakas päiväkirja, tänään on mun synttärit

7.7.23 tarkoittaa sitä, että olen 43 -vuotias. Ja se saa minut hymyilemään leveästi.

Olo on innokas ja odottavainen, malttamaton! Lähdetään jo seuraavalle aurinkokiekalle! MItä kaikkea on tulossa?! 

En ole enää vuosiin miettinyt ikääntymistä vanhenemisena. Välillä on vaikea hahmottaa minkä ikäinen on. Ainoastaan tuo vuosiluku on siitä muistuttamassa, ja omat lapset, jotka kasvaa ja muuttaa olemustaan tässä vierellä vuosi vuodelta. Vitivalkoisia hiuksia mulle on tosin alkanut yhtäkkiä kasvaa ihan urakalla. Joten pyysin kampaajaani värjäämään hiukseni takaisin luonnolliseen sävyyni. Näin harmaannun (tai valkaistun :D ) itselleni mahdollisimman luontaisella tavalla. Olen nähnyt itseni pari kertaa näyssä erittäin vanhana naisena. Vitivalkoisin hiuksin. Asia tuntuu ainoastaan luonnolliselta, tämän elämän jatkumolta.

Arvatkaas mitä, olen alkanut siirtyä naiseuden vaiheissa Äidistä (mikä tulen ihan konkreettisestikin olemaan elämäni loppuun saakka)  Viisaan, VIllin Naisen vaatteisiin! Ja se tuntuu upealta! Viisas, Villi Nainen on nimensä mukaisesti estoton ja villi. Matkannut läpi Neidon ja Äidin. Hän tietää kuka on eikä pelkää näyttää sitä <3 Hän on kosketuksissa omaan sisäiseen parantajuuteensa. Hän tietää arvonsa ja kuuntelee intuitiotaan. Hän näkee asioiden läpi, tietää mikä on tärkeää ja mikä ei. Tämä syklisyys elämässä, naisen elämässä, on niin hieno asia. Kosketuksissa koko elämään, kuukauteen, vuodenaikoihin, kuunkiertoon, vuorovesiin. 

Mietin usein, että ikääntyminen on kunnia-asia. Upea juttu, melkeinpä etuoikeus, joka minullekin suodaan. Enkä nyt tarkoita sitä, että nelikymppinen olisi millään tapaa ikäihmisten sarjassa liikkuva yksilö, e-ei. Tarkoitan sitä, että odotan innolla mitä vuodet tästä eteenpäin tuovat mukanaan. Tässä itsetuntemus- ja kunnioitus astuu suureen kuvaan. 

Puhutaanpa ensin näistä suojakuorista tai kauniimmin sanottuna temppelistä, joksi kehoa kutsutaan. Tämän ihmiselämän matkakumppani. Kaikkein tärkein kulkuväline elämässä. Kunnioitus ja tuntemus. MIllaisilla asioilla kehoaan ravitsee, miten kohtelee, miten haastaa, jotta keho pysyy virkeänä ja elinvoimaisena. Joustavana ja sopivasti voimakkaana. Kestävänä sekä hyvinvoivana. Millaisilla asioilla kehoaan hellii, jotta matkakumppani on tyytyväinen vielä vuosien jälkeen ja valmis kulkemaan soljuvasti mukana. Tähän ei tarvita mitään poppaskonsteja, ei kärsimystä tai miljoonia sääntöjä. Olen vuosien saatossa, hitaasti oppien ymmärtänyt, että tärkeintä on tuntea oma kehonsa. Miten se toimii. Millainen ravinto, millainen harjoitus, mikä määrä lepoa palvelee sitä kaikkein parhaiten pitkällä aikavälillä. Ja sen jälkeen kunnioittaa näitä asioita. Oppinut ymmärtämään että toisinaan poikkeaminen näistä lisää mielihyvää hetkessä, mikä on myös erittäin tärkeää. Mutta pääsääntöisesti oman temppelin kunnioitus päivittäisillä hyvillä teoilla lisää matkakumppanin kestävyyttä ja joustoa tulevaisuutta ajatellen. Keho kun ei kestä loputtomiin hetken mielihyvän tuottajia ;) Ja kappas vaan, mieli voi paremmin, kun temppeli on kunnossa.

Mielen hyvinvointia ei kai voi liikaa korostaa matkan sujuvuuden kannalta. Tämä onkin haasteellinen osuus. Meillä ihmisillähän on kaikki maailman konstit olemassa, jotta olisi helpompi torpata oma henkinen hyvinvointimme. Ulkopuolelta tulevat viestit, säännöt, uskomukset. Perimä. Ja oma ego. Näihin lisätään vielä vahva maskuliinienergiassa eläminen. Tehokkuus ja jatkuva suorituskeskeisyys (korostan, että näitä tarvitaan, mutta tasapaino täytyy löytyä.) Jatkuva ärsykkeiden tulva. Tunne siitä, että joka suuntaan ja jatkuvasti tulee venyä. Tarvitsee olla todellinen mielen fakiiri, jos meinaa voida hyvin ja olla muuttamatta yhtäkään edellämainitsemistani asioista. 

Itsetuntemus- ja kunnioitus nousee taas pintaan. Mikä lähtee itsestä? Millainen se oma ääni on? Oma ääni, kun kaikki opittu, opitut uskomukset, oletukset, säännöt, tulva pyyhitään pois. Aika tiukka reissu tuo varjoihin sukeltaminen ja asioiden kohtaaminen. Mutta kaiken sen vaivan arvoista!  Tuon pölyjen karistelun ja pimeään veteen sukelluksen jälkeen ei ole enää valmis elämään elämää jonakin toisena. Ja sehän on tärkeintä elämässä! Ainakin omassa elämässäni. Elää tätä matkaa täysin omana itsenäni. Ja nyt tulee se kaikkein tärkein asia, joka saattaa kuulostaa sinun korvaan vähän hassulta, mutta jolla on kaikki tekeminen onnellisuuden, menestyksen ja elämästä nauttimisen kanssa. Kun karistaa kaikki omat ja perityt, haitalliset ja negatiiviset uskomukset olemuksestaan, ymmärtää vihdoin, että on kaiken hyvän, onnellisuuden sekä menestyksen arvoinen! Yhtäkkiä ei enää näekään esteitä. Näkee mahdollisuuksia sekä ratkaisuja. Toki tämänkin jälkeen työ jatkuu. Saatat joutua päivittäin kohtaamaan ihmisiä, joiden hidastavat uskomukset on tosi vahvoja ja tiukassa. Pidä pintasi ja kantasi! Ihmisillä on taipumus latistaa, koska työtä itsensä kanssa ei ole tehty ja halutaan kaikin keinoin todistaa oma uskomus todeksi. Ja kyllähän se varmasti toteutuu, mutta ei sinun elämässäsi <3 PS. Lisäämällä arkeen asioita, niitä pieniäkin, joista mielesi suunnattomasti nauttii, liekittää hyvinvointia kasvamaan roihuksi.

NO NYT PÄÄSTÄÄN SIIHEN KAIKKEIN RAKKAIMPAAN, eli Sieluun. Voi hitsit kuule. Elämä muuttuu, kun pysähtyy ja kääntyy sisäänpäin. Alkaa kuunnella omaa Sieluaan. Ja sitähän kannattaa kuunnella, aika viisas ja kokenut asukki. Sormenjälki on niin vahva, sisältää paljon tietoa ja opittua useamman matkan varrelta. Välittää jatkuvasti tietoa useammalta tasolta. Jos vain haluat kuunnella. Ehkäpä intuitio on sinulle tuttu sana? No sehän on yksi Sielun keinoista viestiä sinulle. Sielu- ja sydänlähtöinen elämä tarkoittaa rakkautta ja kaiken elämän kunnioitusta. Niin omaasi, kun jokaisen elävän olennon. Ei siis tarvitse pelätä. Voit pyyhkiä sisäänpäin kurkottamisesta egokeskeisyyden täysin pois. Sielukeskeinen elämä on kaikkea muuta. Se on kokonaisvaltaista laulua miljoonin eri nuotein. Itsesi ja ympäristösi ymmärtämistä ja kokemista rakkaudesta käsin. Ymmärrystä sekä tietoa siitä, että tässä hetkessä on niin paljon enemmän, kun tietoinen mieli koskaan ymmärtää. Kokemus elämästä useammassa tietoisuuden tasossa. Ja yksi tärkeimmistä lienee se, ettei tarvitse pelätä. Oikeastaan mitään. Ei tarvitse reagoida, mutta voi totisesti toimia. Se miten hahmottaa maailmaa ja tapahtumia muuttuu, kun kohtaa Sielunsa. RAKKAUS JA KUNNIOITUS. 

No niin, tästä joka ikisen ihmisen elämää hallitsevasta kovasta kolmikosta voisin puhua ja kirjoittaa vaikka useamman kirjan verran, mutta jätän tämän tältä osin tähän. Halusin vain auttaa ymmärtämään asioita, jotka ohjaavat itseäni seuraavankin aurinkokierroksen aikana.

Kun suuntaan linssit hetkeksi peruutuspeiliin, täytyy vain todeta että WHAT A RIDE! Asoita on todellakin tapahtunut! Ja sitä suuremmalla innolla jatkan kohti tulevaa aurinkovuotta. Kiitollisena, onnellisena ja seikkailun nälkäisenä.

Lopuksi vielä kiteytys viimeisen vuoden opeista:

Hyvä olo ja onnellisuus johtaa merkityksellisiin tavoitteisiin. Sielu- ja sydänlähtöinen tekeminen on polku kohti vahvaa itsetuntemusta. Ja siellä piilee todellinen menestys, merkityksellisyys ja kestävyys. Kaikki on loppujen lopuksi hyvin yksinkertaista. 

PS. Ihmeitä tapahtuu jatkuvasti, jokaiselle ja kaikkialla. Pitää vain alkaa aistia niitä <3

PPS. Petja, Okko, Pihla, Mika ja Yoda The Dog. Olette ne rakkaimmat.