Aistivoimainen vai sensuelli

Aistivoimaisuus on asia, joka ei todellakaan tule multa luonnostaan. Ei sinne päinkään. Sitä täytyy herätellä, houkutella esiin. Niin ujo se on. Vähän sisäänpäin kallellaan. Ehkä jonkinlaista häpeän tunnetta taustalla. Pohdintaa omasta kömpelöydestä, vuosia vahvassa maskuliinienergiassa eläneelle tämä vaatii aikaa ja lempeyttä.

Mutta sitähän minulta löytyy. Yhä enemmän. Olen koekaniini usealle asialle omassa elämässäni, työssänikin nykyään. Mistä kaikki on saanut alkunsa. Ja miksi aistivoimaisuus resonoi sanana enemmän kun sensuellius tai astikkuus/aistillisuus.

Jo sanojen määritelmä sivistyssanakirjasta tuo esiin yllättäviä tunteita. Otetaan esimerkiksi sensuelli sanan merkitys: aistillinen, kiihkeä, kiihottava, hekumallinen, kuuma. Jep jep. Korvia alkaa väkisinkin kuumottaa. Että minäkö?! Ettäkö minussa tuollaisia puolia ja ominaisuuksia. Juuri niitä asioita, joita on aivan niin nuoresta kun muistan, pyritty piilottelemaan. Kontrolloimaan. Joskus vahingossa saattaneet päästä irti, hävettänyt hiukan jälkikäteen. Turvassa ainoastaan suljettujen ovien takana. Tai taiteessa. Omissa hengen tuotoksissa. Ei kuitenkaan suoraan hetkessä, raakana voimana. 

Mistä on kyse? 

Olen aina kokenut olevani voimakas. Voimakas sanan usealla tasolla. 

Mielen voimaa olen kehittänyt viimeisten vuosien aikana tietoisesti yhä notkeammaksi, jotta kykenen työskentelemään parhaalla mahdollisella tavalla asioiden parissa, joita tällä hetkellä teen. Jotta voin elää omaa elämääni mahdollisimman tasapainoisesti, sekä totuudellisesti. Jaksan tiivistä arkea, en menetä yöuniani maailmantilanteen vuoksi, ymmärrän ettei stressaaminen ole avain asioiden eteenpäinviemiseen tai ratkaisuihin jne. 

Olen aina ollut voimakas myös kehollisesti. Ruumiini rakenne huokuu vahvuutta. Jos treenaan paljon salilla, lihakseni kasvavat nopeasti ja fyysisesti olen aina kuulunut niihin vahvoihin. Olen pyrkinyt aina haastamaan itseäni niin fyysisesti kun mielen tasolla. Tehnyt itselläni eräänlaisia ihmiskokeita. Mihin kaikkeen me pystymme, senkin jälkeen kun mieli kertoo, että ei enempää kiitos. (Testit ovat olleet luonteeltaan sellaisia, että en ole saattanut itseäni enkä ympärillä olevia vaaraan :D ) Tulokset on olleet hienoja. Kun ymmärtää että me ihmiset pystymme huikeisiin asioihin, alkaa nähdä elämää ja myös itseään uudenlaisin silmin. Herää kysymys siitä mitä muuta tässä on? Mitä muuta minusta vielä löytyy? (Tästä aiheesta toiste lisää.)

Voisiko siis olla, että voimakkuus ja sensuellius eivät ole omassa sanavarastossani koskaan kulkeneet lähekkäin? Enemmänkin pussin äärilaidoilla, toisiaan karttaen. Voisiko olla, että aistivoimaisuus sisältää itsessään taas kaksi itselle läheistä sanaa: aisti ja voima. Tuntuuko se siksi niin paljon helpommalta lähestyä, kun sensuelli tai aistillinen? Naisen voima kuitenkin resonoi. Mutta hetkinen hetkinen, naisen voima. Millaisia asioita se sitten pitääkään sisällään?

Tätä on syytä pohtia lisää. Mennäänpä vielä syvemmälle.

Olet kuullut varmasti seuraavan sanonnan erittäin usein: ”laita aina happinaamari ensin omille kasvoillesi, ja sitten vasta muille.” Mutta oletko oikeasti miettinyt tätä? Ja miettinyt, että tekisitkö oikeasti niin? Teetkö oikeasti niin? Oletko tottunut laittamaan jokaisen toisen hyvän olon itsesi edelle? Venyttänyt rajojasi ja toistanut sanaa kyllä loputtomiin, vaikka mielesi ja erityisesti sielusi huutaa EEEIIIIIII!!! Jättänyt pukematta sen läpinäkyvän paidan josta näkyy rintsikat, koska sehän on suorastaan rietasta! Pyyhkinyt huulipunat pois juuri ennen toimistolle astumista. Sulkenut silmäsi auringon säteiden osuessa kasvoillesi ja unohtunut täysin hetkeen, nauttimaan. Jälkikäteen miettinyt näkiköhän kukaan. Tanssinut villisti, antanut hikikarpaloiden valua otsalle, kunnes tietoinen mielesi on palauttanut sinut järkiisi. Ja häpeä. Liian naisellista. Liian aistikasta. LIIAN NAISELLISTA?! Jumalauta sanon minä. Nyt alkaa jo vähän kiehuttaa. (Tässä välissä pyydän huomioimaan, että kaikki mainitsemani asiat ovat suora lainaus omasta elämästäni.) Sana sensuelli alkaa hiljalleen vetää puoleensa yhä enemmän. Havaitsenko samalla pienimuotoista kapinaa näppäimistössäni. Ihan uhallakin alan sensuelliksi :D

Jatketaan. Milloin viimeksi olet tuntenut kylpeväsi omassa voimassasi? Mikä tuohon johti? Millaisessa hetkessä olet tuntenut raakaa voimaa. Iloa. Nautintoa. Yhteyttä täysin itseesi. Ja sitä kautta kaikkeen elämään ympärilläsi. OLLUT TÄYSIN ELOSSA! Omassa voimassa. NAINEN! Piirtänyt kehosi ääriviivat. Katsonut itseäsi peilistä ja ymmärtänyt miten kaunis olet. Millainen luomisvoima sinussa asuu. Kaikki sateenkaaren värit. Antanut itsellesi luvan kuunnella sisimpääsi. Antaa omalle feminiinille täysi valta. 

Mun täytyy sanoa tähän väliin, että palaa itsesi äärelle. Just sinä, joka luet tätä nyt. Hemmottele itseäsi, näe oma arvosi, upeutesi. Just tässä hetkessä. Ei sitten kun. 

Jestas! Täältähän lähti ihan hullu nakutus liikkeelle. Sisältä kumpuaa tällä hetkellä sellaisella vimmalla sanoja etten meinaa pysyä perässä. Tämä on selvästi aihe, joka kiehtoo. Ja miksi ei kiehtoisi. Olenhan nainen. Ja kokenut niin monet naiseuden kasvot, että olisin niistä muutaman jopa jättänyt kokematta. Toisaalta, juuri nuo kokemukset on kasvattanut mun voimaa. Naisen voimaa. Vahvistanut myös omaa aistivoimaisuutta. Ehkä en edelleenkään puhu kuitenkaan sensuellista. 

Mutta tarvitseeko mun edes. Vaikka just äskenhän kirjoitin, että uhallakin. Ehkä en kuitenkaan. Ymmärsin juuri, että sensuellius näyttäytyy elämässäni, itsessäni sellaisina hetkinä kun on oikea hetki. En pyristele sitä vastaan, mutta en myöskään pakota sitä. Tasapaino tässäkin. Aistivoimaisuus on varmasti läsnä useasti. Ja VAPAUS. Rohkeus elää sisältä käsin. Ehkä naisen voima onkin vapautta. Mitä sanot? Vapautta antaa oman feminiinin voiman virrata. Välillä kuohuna, välillä lempeästi soljuen. Vapautta ilmentää itseään, omia tarpeitaan, omaa luovuuttaan, omaa sisäistä maailmaansa juuri niin leveästi tai laveasti kun milloinkin tuntuu. Just sillä forcella kun haluaa. Tai pehmeydellä. 

PS. sensuelli aistikas aistivoimainen. Olis ihana tietää mitä sä näistä sanoista ajattelet ja miten näitä sanoja mukanasi kannat.